Terveenä koko elämä,
salille satavuotiaana

Ruokavalio

Tällä sivulla:

Ruokavalio / Viljattomuus / Suolattomuus

Ruokavalio

Ruokavalion tavoite on estää sepelvaltimotautia, aivojen verenkiertohäiriöitä, aikuistyypin diabetesta, pitää verenpaine alhaisena ja edistää vatsan säännöllistä toimintaa. Edelleen tavoitteena on ylipainon ja nivelkipujen välttäminen, hyvän yöunen edistäminen, ja mahdollisuuksien mukaan myös syövän ja muistisairauksien ehkäisy.

Yllämainitut tavoitteet lienevät yhteisiä useimmille terveys-ruokavalioille. Eri ”gurut” suosittelevat kuitenkin ruokavalioita, jotka voivat merkittävästi poiketa toisistaan. Esitän tässä erään, joka omien ja tuntemieni terveenä pysyneiden ihmisten kokemuksien mukaan on hyvä, mutta jokaisen kannattaa kuunnella omaa kehoaan, ja etsiä lisää tietoa. Pitää tietysti muistaa, että ruokavalion suhteen ei pidä olla niin ehdoton, että se haittaa esim. sosiaalisia suhteita.

Aamiainen, välipala
Pääateria, iltapala
  • Aamiainen. Hedelmä- ja marjavoittoinen, vatsan toimintaa edistävä, mutta kuitenkin riittävästi proteiinia sisältävä, juotavaksi tuoremehua ja virkistävää yrttiteetä. Aamiaisen yhteydessä on kätevä myös nauttia päivän mahdolliset ravintolisät ja vitamiinit.
  • Välipala. Virkistävä, auttaa jaksamaan pääateriaan.
  • Pääateria. Keitettyjä, tuoreita tai paistettuja vihanneksia, kalaa tai lintua, perunoita, riisiä tai kvinoa. Jälkiruuaksi esim. marjoja tai hedelmiä, saksanpähkinöitä, maidotonta jäätelöä. Juotavaksi esim. kivennäisvettä. Perinteisiä ”terveyslisiä” ovat sipuli, valkosipuli ja inkiväärijuuri; oliiviöljyssä paistettuna tai tuoreena. – Kananmunaa ja lihaa tulisi kolesterolin vuoksi välttää, mutta koska esim. kananmunassa on monia terveellisiä aineita, sitä kannattanee ruokavalion monipuolistamiseksi joskus nauttia.
  • Iltapala. Banaani ja tarvittaessa pala kutunjuustoa, juotavaksi unettavaa yrttiteetä.
  • Viljattomuus. Vilja ei sovi keliaakikoille lainkaan, eikä myöskään gluteeniherkkyydestä tai vilja-allergiasta kärsiville, mutta myös ”tavallinen ihminen” voi hyötyä viljattomuudesta, koska gluteiini voi eräiden tutkimusten mukaan vaikuttaa monin tavoin epäedullisesti kehoon.

Viljattomuus

Suurimman osan olemassaoloajastaan suunnilleen nykymuotoisena eli n. 200 000 vuodesta ihminen on elänyt viljattomalla ruokavaliolla, ja pärjännyt hyvin. Perinteiset kasvatetut viljalajit, erityisesti vehnä, sisältävät paljon gluteiinia, joka voi olla ihmiselle monella tavalla haitallista. Yhdessä artikkelissa jopa väitetään, että vehnäkasvi lisäisi gluteenin jyviin estääkseen niiden syömisen.

Gluteenittomia maissitortilloja,
riisikakkuja ja pikkuleipiä.

  • Keliaakikot eivät luonnollisesti voi syödä lainkaan viljaa.
  • Vilja-allergikot tai Gluteeniherkät saavat oireita viljasta, mutta eivät ole sille yhtä herkkiä kuin keliaakikot. Siksi voi kestää kauan, ennen kuin esim. gluteeniherkkyys paljastuu.
  • Ns. normaali ihminen voi myös hyötyä viljattomuudesta. Kun gluteeniherkkyyteni selvisi ja siirryin viljattomalle ruokavaliolle, vaimoni siirtyi myös, ja hämmästyi myönteisistä vaikutuksista: hän laihtui ja hänestä tuli todistettavasti paljon ketterämpi. – Saattaa olla, että viljan gluteiini jäykistää niveliä??
  • Viljattomuuden kokeilu on kaikille vaaratonta. Mahdollisten myönteisten vaikutusten pitäisi alkaa ilmetä muutamien viikkojen sisällä viljattomuuden aloittamisesta.
  • Viljattomuuden noudattaminen ei ole vaikeaa: leivän voi korvata riisikakuilla tai maissitortilloilla, tai gluteenittomalla näkkileivällä. Ravintoloissa ja ruokaloissa on yleensä aina saatavilla gluteeniton vaihtoehto. Kaurapuurossa gluteiinia on verraten vähän.

Suolattomuus

Moni ihminen luulee saavansa vain vähän suolaa, jos ei itse koskaan lisää sitä ruokaan. Valitettavasti ravintola- ja baariruuissa sekä ns. puolivalmisteissa on ”ruokalusikkatolkulla” suolaa, niin että jos syö ”normaalisti”, saa väistämättä n. 10 g suolaa päivässä, kun ihminen luultavasti tarvitsee vain noin 1 g päivässä.

Tämän verran suolaa saa joka päivä, jos syö ”normaaliruokaa”, vaikkei itse lisäisi suolaa. Kuvassa mittakaavana euron kolikko.
  • Suolattomuuden hyödyn oivaltaminen perustuu minulla omakohtaiseen kokemukseen. Yli 30 v sitten olin vaimoni kanssa kaksi vuotta ”Elävä ravinto” äärimmäisyysruokavaliolla, jossa ei ole lainkaan suolaa. Molempien verenpaine laski roimasti, jopa liiankin alas. Tästä lähtien on pidetty huolta siitä, että suolaa on vain suunnilleen sen minimitarpeen verran, ja kummallakin on verenpaine pysynyt alhaisena, vaikka vaimoni on ns. ”verenpainesukua”.
  • Ihminen lienee ollut suunnilleen nykymuodossa olemassa n. 200000 vuotta. Suolaa lienee laitettu ruokaan vasta viimeiset n. 5000 vuotta, joten ihminen on pärjännyt mainiosti, ollut notkea ja pystynyt juoksemaan pakoon petoja n. 195000 vuotta ilman suolan lisäämistä.
  • Suolattomuuteen pääseminen edellyttää sitä, että valmistaa itse ruuan ns. peruselintarvikkeista, eli tuoreesta kalasta, linnun lihasta jne. Käytännössä joutuu silloin ottamaan töihin eväät mukaan.
  • Ehdoton ei tietysti pidä olla: Sosiaaliset suhteet vaativat, että ajoittain joutuu syömään ”normaalia” eli runsassuolaista ruokaa.
  • Kun siirtyy suolattomaan ruokavalioon, on hyvä mitata ajoittain verenpaine. Vanhanakaan verenpaineen ei tarvitse nousta, optimi lienee kaiken ikäisille 120/80 mmHg. Jos verenpaine menee liian alas, pitää suolaa vähän lisätä. Normaalisti jokainen tekee sen verran ”syntiä”, että saa sen tarvittavan n. 1 g suolaa joistain elintarvikkeista…
  • Kun suolan käyttöä lähtee vähentämään varsinkin vanhemmalla iällä, on syytä tarkkailla muitakin asioita kuin verenpainetta. Jos suolamäärä laskee liian alas, voi ikäihmisillä esiintyä esim. pahaa oloa, palelua tms. epämiellyttävää. Silloin kannattaa kokeilla suolan lisäämistä.